Vyyhdissä

Kenelle tosta tulee?

Ai sulle itelle?

Mutta oletko varma kun se on vaaleanpunaistakin.

Joo en ole seonnut vaikka teenkin itelleni vaaleanpunaisesta ja vielä tykkään siitä.

On se vaan mahtava tunne kun oma kaava on sen verran sopivaksi muokkaantunut, että voi vain surauttaa itselleen uuden mekon.

Nyt olen saavuttanut vihdoin sen pisteen. Hyvä minä.

Raidallinen seeprapaita

Jättirätin palalaarista kalastin Noshin seepratrikoota.

Pyörittelin palasta käsissäni ja mietin mitä siitä saisi aikaan. 

Tajusin varastoistani löytyvän mätsäävää raitaa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Miehen mittojen mukaan muokatulla t-paitakaavalla tällä kertaa v-pääntiellä. 

Loppujen lopuksi seepraa ei päässyt mukaan kuin taskupala.

Saapahan sitten pojalle paidan siitä.

Takkutukkaprinsessa ja sen veli

Ainolan takkutukkaprinsessa-kuosi on ihan meidän tyttösen näköinen.

Kun hän sen näki sitä oli saatava.

Pakettia odotettiin postista hartaasti.

Kovasti kyseltiin koska äiti ompelee siitä mekon.

Tänään tuli vihdoin se päivä.

Malli on Ottobre 3/14 Flycatcher koossa 116 ja pidennettynä reilusti sekä pitkähihaisena.

Malli on melko leveä ja tästä tuli mielestäni ihan sopivan väljä normaalisti 128 kokoisia vaatteita käyttävälle.

Eilen osallistuin ekoille kunnollisille laneille ja siellä tuli tehtyä mm. pojalle tämä setti.

Paidan kangas on Eurokankaan palalaarin digiprinttitrikoota ja housut ovat Jättirätin joustocollegetyyppistä tumman farkun väristä kangasta.

Paidan kaava on oma sovellus ja housut ovat Ottobre 1/14 Relaxed fit koossa 116.

black and white

Juhlat, mikä ihana tekosyy tehdä mekko.

Mustavalkoisessa tunnen olevani kotonani.

Aikoja sitten hamstrattu Marimekon kangas pääsi arvoiseensa käyttöön.

Kaavana on Ottobre 5/12 Concerto koossa 38.

Joskin hyvin reilusti kavennettuna sekä muotolaskoksista, että sivusaumoista.

Hartialinja on sellaisenaan hyvä.

tiikeri ja pupu

Ruotsin tuliaisista ekana pääsi paininjalan alle kaksi Stoff & Stilistä hankittua digiprinttiä.

Nämä on siis suunnilleen paidan etukappaleen kokoiset palat trikoota.

Tytön paitaan olisin kaivannut hiukan lisää leveyttä, että olisi saanut lantiolle hiukan enemmän väljyyttä.

Malli on molemmissa ihan peruspaita ja tytölle laitoin pituutta niin paljon kuin kankaasta sai.

Kai sitä voi tunikaksi sanoa, kun peppu peittyy.

Näistä kankaista tiesin heti, että tulisivat olemaan lapsille mieluisat.

Enkä ollut väärässä.

Lisää mustavalkoista

Sama teema jatkuu edelleen.

Lisää mustavalkoista neulosta, mutta eri kuosilla.

Tämä on lähempänä edellisen postauksen innoittajaa Roosa nauha -huutokaupassa ollutta neuletakkia.

Omasta peruspaidan kaavasta lähdetty liikkeelle hiukan pituutta ja väljyyttä lisätty.

Kaulus on jälleen suuri ja edessä on ihan oikeat napit ja napinlävet. 

Huh mikä homma napeissa ja napinlävissä on. 

Tyytyväinen olen kuitenkin, että viitsin nähdä vaivan. 

mustavalkoista

Roosa Nauha -huutokaupassa oli yksi kohde, joka on ollut tämän mekon inspiraationa.

Neulostakki, jota meinasin lähteä kilpahuutelemaan.

Muistin kuitenkin, että omasta kaapista löytyy samaista kangasta.

Huutokaupan ihanuus päätyi jollekin onnelliselle ja minä päätin tehdä omani.

Matkan varrella takki muuttui mekoksi ja napituslista kauluksessa vaihtui jättiläiskaulukseen.

Malli on peruspaidan kaavasta pidennetty mekoksi.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Oikein kiva yhdistelmä kirkkaan väristen sukkisten kanssa.