back to school

Koulut alkaa.

Kakkosluokkalainen halusi uuden penaalin.

Sellaisen kirjamaisen, jossa on vetskari ympäri

ja kynille omat paikat.

Hapsulaukun tekonahkaa jäi vielä jäljelle sen verran, että kyllä siitä penaalin sai.

Alunperin laitoin kimalteisen vetoketjun, mutta se osoittautui 

sekundalaatuiseksi ja hampaita irtoili.

Kaiken kukkuraksi olin ommellut sisukset ylösalaisin.

Ei ollut suuri kynnys ruveta purkamaan.

Uusi yritys uudella vetskarilla kannatti.

Kävin myös kaupan vastaavista penaaleista vakoilemassa ja 

sain vetskarin ommeltua järkevämmin.

Reunat on kantattu kukallisella vinokantilla.

Päälliseen ompelin kynänauhaa, 

joka on Syfestivaleilta juurikin tytön penaalia varten aikoinaan ostettu.

Pojan huoneen päivitystä

Poika oli sitä mieltä, että vanha automatto on 

ihan vauvamainen.

Halusi tilalle mustan maton, jossa on valkoinen O.

Tuumasta toimeen sitten vaan.

Trikookuteet on Jättirätistä.

Matosta tuli ihan järjettömän painava ja halkaisijakin on n. 130cm.

Kesälomareissullamme yllättäen päädyimme kankaiden äärelle 

ja poika löysi itselleen sopivan verhokankaan.

Finlaysonin Otso.

Siitä sitten syntyi simppeli verho.

Perhosia yllärinä

Jännitys tiivistyi perjantaiaamuna, kun yllätyspaketin sai avata.

Omastani paljastui trikoo, jossa on violetinsävyisiä perhosia harmaalla pohjalla.

Kaunis kangas on Tyyne-Esteriltä ja kuosisuunnittelusta saamme kiittää Mersiaa.

Mitä siitä kauniista kankaasta sitten tekisi ja kenelle.

Vielä vähän aikaa sitten ei olisi ollut vaihtoehtoja.

Tyttö oli ihan haltioissaan violetista ja perhosista silloin.

Nyt ei enää kelvannut.

Tein kuitenkin mekon suunnilleen tytön koossa.

Ehkäpä tämä löytää tiensä koulunsa aloittavan kummitytön garderoobiin.

Halusin tehdä perhoshihat.

Muistelin, että Emmi oli Mallikelpoisessa esitellyt hauskan tavan tehdä perhoshihat.

Sieltä otin mallia ja oikein kivat hihat sain aikaiseksi.

Tein mekkoon myös taskut.

nananas

Löysin Jättirätin palalaarista ananaskuosisen puuvillatrikoopalan.

Se näytti heti liehukehelmaiselta jutulta. 

Mekkopituuteen ei riittänyt, mutta hyvä tunika tuli.

Lähes zero waste -tyyliä on tämä.

Pään- ja kädentiet kanttasin keltaisella trikoolla.

Sivusaumoihin tein hapsut samasta keltaisesta trikoosta.

hapsuinen laukku

Edellisen postauksen pojan olkalaukku

aiheutti kateutta tytössä.

Hän piirsi kuvan laukusta, jollaisen hän haluaisi.

Yhdessä käytiin Jättirätissä valitsemassa

mintunvihreä tekonahka laukkua varten.

Tyttö leikkasi hapsut itse.

Päällisen kappaleissa on lisäksi jämäkkää tukikangasta.

Sisuksen kangas on jämäpalaa kaksi vuotta sitten tekemästäni Jackie-mekosta.

Laukun malli on läppää lukuun ottamatta sama kuin pojan olkalaukussa.

Sisällä vetoketjutasku ja avaimelle oma paikka.

Pojan olkalaukku

Poika tarvitsi laukkua, jossa kulkisi mukana kamera, pyörän avain ja kukkaro.

Yritin välttää mielikuvaa käsilaukusta.

Mahdollisimman miehekäs laukku pikkumiehelle.

Päällinen on maastokuvioista ulkoilukangasta Eurokankaasta ja 

sisusta on neonoranssia trikoota.

Tukikankaat silitin kaikkiin kappaleisiin, jotta laukku olisi ryhdikäs.

 Hihnat ja lenkit on kierrätetty rikkimenneestä laukusta.

Sisällä on vetoketjutasku ja avaimelle oma paikkansa.

Läpässä on kansinepparit.

kesähaalari

Halusin kokeilla osaisinko tehdä itselleni haalarin.

Vieläkään en ole ihan varma onko tämä hitti vai huti.

Pari päivää olen tätä pitänyt ja ihan ihmisten ilmoillakin.

En vaan ole ihan varma mitä mieltä olen.

Ei ehkä omalle vartalonmuodolleni edullisin vaate.

Kangas on melko ohutta luultavimmin viskoositrikoota Jättirätistä.

Alaosa on lempparihousukaavalla. 

Kovasti mietin millainen yläosan tulisi olla, jotta haalarin saisi puettua.

Päädyin tekemään koko yläosan halki kulkevan nappilistan.

Pohdin metallinappien ja näiden helmiäisnepparien välillä ja päädyin sitten neppareihin.

Vyötärollä on vyönlenkit ja trikoonauha vyönä.

Vyönauhojen päihin pujotin pari helmeä.